Missä juhlat?

Emme ole vielä edes päättäneet missä kaupungissa pidämme häämme! Vaihtoehto numero yksi on minun lapsuuteni kotikaupunki. Vaihtoehto numero kaksi on taas nykyinen kotikaupunkimme, josta myös mieheni on kotoisin. Molemmat paikkakunnat ovat nättejä kesällä ja kummassakin kaupungissa on kauniit kirkot. Tämä on todella paha valinta!

Toisaalta haluaisin viettää häät vanhalla kotipaikkakunnallani. Jotenkin se tuntuisi niin kauniin perinteiseltä. Vanhempani asuvat vielä lapsuudenkodissani, jonne voisin hyvin piilottaa hääpukuni, kenkäni yms. roippeet, jotta mieheni ei vahingossakaan näkisi mitään ennen hääpäivää. Olisi myös kiva käydä useammin porukoiden luona. Nykyään "kiireiden" takia ei tule tarpeeksi usein käytyä moikkaamassa vanhempia, häiden järjestelyjen takia olisi aivan pakko käydä. Lisäksi suurin osa ystävistäni on myöskin kotoisin lapsuuteni maisemista, joten heillä olisi valmiina yöpaikat. Parhaillaan kävelyetäisyydellä. Olen jo hieman googlella etsinyt sopivia juhlapaikkoja ja kotikotoa näyttäisi löytyvän useampikin mahdollinen ehdokas kriteereihimme.

Mutta sitten toisaalta taas... Nykyisellä kotipaikkakunnallamme meillä olisi luultavasti mahdollisuus saada ruoat erittäin huokeaan hintaan, sillä mieheni kummitäti on "alalla" töissä. ;) Olisihan se myös ihanan huoletonta järjestää häitä tarvitsematta liikkua pidemmälle. Onhan täällä myös paremmat hotellit, vieraita varten, verrattuna vanhaan kotikaupunkiini. Ongelmana on vain se, että ainakaan toistaiseksi en tiedä täältä kauhean paljon vaihtoehtoja juhlapaikaksi, jonne saisi viedä omat juomat. Yksi juhlapaikka on mielessä, mutta se on sen verran ankea, että sinne pitäisi järjestää melko paljon koristeita, jotta se miellyttäisi silmääni. 

Kuitenkin, jo yksinään tuo halvempi pitopalvelu saa kallistumaan minut nykyiseen kotikuntaan. On se vain niin suuri säästö (ja uskomaton apu tädiltä :)). Juttelimme tuossa yksi ilta miehen kanssa, että pitäisi alkaa kartoittaa eri vaihtoehtoja hääpaikaksi, jos sitä sitten olisi vähän viisaampi.

Tänään autossa istuessani huomasin muuten jotain todella hellyyttävää. Pyörätiellä oli noin viisissäkymmenissä oleva pariskunta. Pariskunnan mies ajoi pyörällä ja KYYTSÄSI naista! Oikeasti! Kuinka suloista! Juuri tuollainen pariskunta haluaisin meidänkin olevan sitten joskus. 

Googlesta

Miksi juuri Hän?

Välillä vain haluan huutaa koko maailmalle oman mieheni ihanuudesta. Niinpä tahdon jakaa tännekin palasen onnestani. Mainitsen vain muutamia syitä miksi juuri hän sai minut, sillä koko maailman aika tai tila ei riittäisi kuvaamaan tarpeeksi hyvin tunteitani häntä kohtaan.

Tarvittiin vain yksi ilta yhdessä ja hän oli jo vienyt jalat altani. Ennen häntä en ikinä uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä.

Voin puhua miehelleni ihan mistä vain. Monesti vain unohdumme juttelemaan, ja aamuyöllä tajuamme, että emme ole syöneet tai juoneet mitään tuntikausiin sekä nukkumaankin pitäisi mennä.

Ajattelemme lähes identtisesti parisuhteesta. Jaamme elämänarvomme, käsityksemme elämästä, ja siitä mikä siinä on tärkeintä. Lisäksi haaveemme tulevaisuudesta ovat samanlaiset. Myös muilta osin ajatusmaailmamme kohtaavat suurelta osin.

Huumorintajumme on samanlainen. Elämä hänen kanssaan on Hauskaa isolla Hoolla.

Hän kestää temperamenttini ja käsittelee hienosti sen, että en ole maailman helpoin tapaus. Eikä siinä vielä kaikki; hän pitää minua maailman ihanimpana ja parhaimpana juuri sellaisena kuin olen.

Hänen kanssaan ei tule ikinä tylsää. Hänen kanssaan voi tehdä mitä vaan. Voimme spontaanisti lähteä keskellä yötä rannalle kahville, tai huvittaa toisiamme neljän seisän sisällä heitellen pipon tupsua (!) vuorotellen.

Meillä on yhteisiä harrastuksia. 

Hän on paras ystäväni. Ilman häntä elämästäni puuttuisi värit.

Mieheni ulkonäkö saa ihoni kihelmöimään. Tarkoitan aidosti sitä kun totean, että hän on maailman komein mies ja vastaa miesmakuani täysin. Voisin jaaritella ihania asioita hänen ulkonäöstään loputtomasti, rakastan mm. hänen lihaksiaan, hänen silmiään (jotka vaihtavat kauniisti väriä eri valossa), hänen hymyään (joka valaisee aina päiväni) ...

Elämästämme ei puutu intohimoa.

Rakastan kuinka suhteessamme hän on mies ja minä olen nainen, ja kuinka olemme aina tasaveroisia kumppaneita.

Päivittäin mieheni muistaa kertoa kuinka paljon hän rakastaa ja arvostaa minua sekä ulkonäköäni.

Hän hemmottelee minua.

Hän on todella urheilullinen ja arvostan sitä, kuinka jaamme rakkauden urheilua kohtaan.

Hänen kanssaan tahdon olla aina. Hän on maailman paras mies. <3

(En vielä uskalla laittaa yhteisiä tai omia kuvia tänne. :D)

Hiukset ovat naisen kruunu

Minä alan syödä biotiinia. Mielelläni kasvattaisin vielä hiuksiani hieman, ilman, että ne olisivat latvasta kammottavat hamput. Valitettavasti biotiinin kaltaisten apukeinojen puuttuessa kasvu tuntuu tyssänneen tähän tissien kohdalle ja, kun mikään ei riitä, tahdon lisää pituutta!

Suomalaisen mittapuun mukaan minulla on paksut hiukset. Häitä ajatellen tästä leijonanharjasta saisikin onneksi taiottua jotain näyttävää. Koska hiuksistani löytyy pituutta ja volyymia, en haluaisi kätkeä niitä nutturalle.

Tällä hetkellä hääkampauksenani voisi toimia kiharapilvi, joka on kiinnitetty vain toiselle sivulle. Mielestäni kiharat ovat aivan ihania, mutta omat hiukseni ovat lähes piikkisuorat. Kuinka luonnonhiuksen kiharat pysyisivät koko päivän kauniina?

Upea. Tosin tuo otsalta nostettu osio saisi olla korkeampi ja tuuheampi minulla.

Niin kaunis. Kummatkin Googlesta.

Kummatkin kampaukset vastaavat makuani lähes täysin. Ainoa ongelma on vain se, että ovatko nämä liian arkisia minulle. Tai siis kumpikin kampaustyyli on minulle yleinen, jos lähden illalla juhlimaan. Haluaisin hääpäivänä jotain erityistä.

Tässä olisi jotain erityistä, kiharaa sekä hiusten pituus kuitenkin esillä.

Tämä on ihana! Eikä hiusten suoruus olisi tämän kanssa edes ongelma. Nämä kuvat myös Googlesta.

Selatessani ja tutkiessani hiustyylejä yksi kuva pysäytti. Saa nähdä kolahtaako tämä samalla tavalla oikeaa hääkampausaikaa varatessa, kuin nyt:

Googlesta

Huntu ei ainakaan vielä kuulu suunnitelmiini. Myöskään tiara ei ole sytyttänyt minua. Hiuskampa taas... sellaisen näkisin itselläni kyllä!

Tähän tyyliin. Googlesta.

Nyt kun teemana on olleet hiukset, laitan vielä kuvan tämänpäiväisestä hiustyylistäni. Ennen vanhaan pidin useinkin hiuksia kireällä ponnarilla tai nutturalla, kuten kuvassa. Ponkka oli jotenkin niin helppo, nopea, pirtsakka ja sporttinen kampaus. Mutta sitten! Sitten näin kuvan itsestäni. Kuvassa näytti pilkottavan enemmänkin ex-anoppini, kuin nuori ja pirteä nainen. Cartmanin sanoin: NOT COOL. Tämä herätti minut ja sen jälkeen ponnari on keikkunut takaraivolla vain liikkuessa tai todellisen bad hair dayn kunniaksi. Vihdoin alan kuitenkin päästä traumasta eroon ja taidan antaa tuolle pikakampaukselle uuden mahdollisuuden.

I don't need a ring around my finger to make me feel complete

Jos rahalla, tai käytännöllisyydellä, ei olisi elämässäni mitään väliä, haluaisin jotain tällaista koristamaan sormeani:

Megablingit Googlen syövereistä

Todellisuushan on kuitenkin vähän erilainen, joten ehkäpä jotain tämäntyylistä pystyisikin toteuttamaan:

Googlestahan nämäkin

Sydämeni sykkii siis siroille ja kimalteleville sormuksille.

Häähumusta poiketen esittelen uusimmat ostokseni. Kuuma ja paahteinen heinäkuu selkeästi innoitti minut shoppailemaan kesätavaraa.

Osaan olla katsokaas kaukaa viisas (ja läheltä helvetin hyvännäköinen!) ja helpottaa loppusyksyn joulutunnelman luontia sillä, että bongaan upeat jouluverhot kesäalennuksesta.

Puoliksi vahingossa ihastuimme mieheni kanssa muumimukeihin ja aloimme keräillä niitä yhdessä. Siispä kaappasin viimeisen kaupassa olleen yksilön viime talven sesonkimukeista. Pitääpä vielä ostaa tuon kaveriksi ensi talven malliston kappale, kunhan se ilmestyy kauppohin. Voi, niin näen meidät hörppimässä aattoaamuna kahvia tai glögiä noista söpöliineistä.

Nyt voisinkin palata takaisin tähän maailmaan ja toivoa loppukesäksi kunnon biitsikelejä!

Pistetään loppukevennykseksi vielä tämän päivän soitetuin biisi:

Teemaväreistä

Lempivärini on violetti ja tälläkin hetkellä kynsissäni on tummanvioletti lakkaus, vaikka kesään varmaan sopisi paremmin joku hempeämpi väri. Violetin ja hopean yhdistelmä miellyttää myös kovasti omaa silmääni.

Huokaus. Googlesta löydettyä.

Jostain syystä en kuitenkaan näe meillä violettiteemaisia häitä. Ehkä en näe violettia kesähäissä. Ehkä kuvittelen, että en osaa toteuttaa violettia teemaa tarpeeksi tyylikkäästi makuuni. Ehkä en usko mieheni välittävän violeteista häistä. Epävarmuustekijöitä riittää, siispä ainakin tällä hetkellä violetti on pois suljettu vaihtoehto.

Pidän kuitenkin paljon väreistä ja tästä syystä puuteriset, sekä monet pastelliset haaleat värit tuntuvat liian pliisuilta omiin fiiliksiin, vaikka toisten häissä ihastelenkin pehmeitä sävyjä. Pelkkä kulta tai hopea teemaväreinä ei myöskään säväytä. Ainakin yksinäisen hopean yhdistän mielessäni talveen.

Tällä hetkellä minua miellyttäisi erilaisten pinkkien ja vaaleanpunaisten yhdistelmä.

Nämä ihanuudet kaikki Googlesta.

Perinteistä, romanttista, kesäistä ja niin kaunista! En kuitenkaan tiedä innostuuko mies vaaleanpunaisesta.

Miehen lempiväri on sininen. Tosin ei hän välttämättä sinistä halua häihin, mutta voihan sitäkin pohtia yhtenä vaihtoehtona. Tällöin minun "jotain sinistä" olisi ehdottomasti siniset kengät!

Googlesta

Myös eräässä kuvassa vilahtanut riikinkukon sulka voisi toimi ohjenuorana teemaväreissä. Tai sitten ei. Sillä yhdessä koristeluasiassa olen peräänantamaton, enkä tiedä miten yhdistäisin tämän asian riikinkukon sulkiin. Tämä koriste-elementti, mitä ehdottomasti haluan häihin, on... Tietenkin, aina harakan silmiin kimaltava, kristalli! Olkoon kuinka mautonta ja epäkesäistä tahansa, tämä neiti tahtoo blingblingiä.

Dimangit Googlesta

Ehkä opettelen ajattelemaan laatikon ulkopuolelle, sillä mikä estää riikinkukon ja timantin harmonista yhdessäeloa?

Intoilua ja pukupohdintaa

Aikuisiällä olen vieraillut vain kaksissa häissä. Kokemattomuuttani paikkaan sillä, että ammennan inspiraatiota  mm.keskustelupalstoilta, muista blogeista sekä googlen kuvahausta. Noin kuukausi meidän kihlauksen jälkeen eräs minulle todella läheinen henkilö kihlautui myös avopuolisonsa kanssa. Ah rakkautta! Heillä on kuitenkin siinä mielessä parempi tilanne, että heidän tarkoituksena on viettää häitä ensi kesänä. Olen niin iloinen tästä, että pääsen elämään häähumussa tulevan vuoden, ja samalla vakoilemaan lähietäisydeltä häävalmisteluja. Tottakai autan myös itse järjestelyssä tarpeen mukaan.

Googlen kuvahausta

Mielessäni pyörii jo paljon ideoita ja ajatuksia omiin häihin liittyen ja niistä aionkin kirjoittaa jatkossa, mutta nyt aloitan pukumietteistä. Kun kerroin eräälle ystävättärelleni kihlauksestamme, hän halusi heti tietää minkälaista hääpukua olen ajatellut. Ja minä myönnän: Olen miettinyt jossain määrin hääpukua siitä lähtien, kun ajatus naimisiinmenosta eksyi mieleeni!

En tiedä eroanko muista morsiamista siinä, että minä en toivo olevani hoikempi häissämme. Jostain vain joskus luin, että myös täällä Suomessa pääasiassa kaikki morsiamet laihduttavat häitä varten. Tiedä sitten liekö totta vai ei... Totta tai ei, itse arvostan omia muotojani. Minä en ole pieni ja hento tyttönen, sillä minulla riittää niin tissiä kuin pyllyäkin, enkä todellakaan halua piilottaa kurvejani häissä! Suoraan sanottuna olen ylpeä takapuolestani ja toivonkin hääpukuni olevan lanteilta hyvin istuva. 

Tämäkin Googlen kuvahausta. Kaunis mekko takaa.

Minua siis viehättää erityisesti merenneito -malli morsiuspuvuissa. Toivon pukuni olevan seksikäs sekä sellainen, että mieheni meinaa pyörtyä ylpeydestä nähdessään minut alttarilla. Lisäksi toivoisin puvun rintamuksen olevan sydämen muotoinen. Myönnän myös olevani aikamoinen harakka, joten toivoisin puvustani löytyvän jonkinlaista kimalletta.

Upea sydämen kaari mekon yläosassa. Haettu taas Googlen kuvahausta.

Ah tällainen korostaisi kauniisti suht kapeaa vyötäröäni. :) Tämäkin kaunotar Googlen kuvahausta.

Muuten en olekaan niin varma pukuni väristä ja materiaalista. En tiedä sopiiko iholleni paremmin puhtaan valkoinen, vaiko ivory -tyyppinen ratkaisu. 

Luultavasti yksi ensimmäisistä asioista häihin liittyen tuleekin olemaan pukujen sovittelu. Mistä sitä tietää, jos näytänkin haaveilemissani merenneitopuvuissa enemmänkin drag queen -kisasta karanneelta. Ehkä varavaihtoehtona turvaudun överiblingiin pukuun My big fat gypsy wedding -hengessä.

B - e - a, beautiful! Googlesta.

Ehkä yritän muistaa jonkun rodin sen seksikkyydenkin kanssa...

Smoking hot! Googlesta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Häämietteitä

Emme ole vielä lyöneet tarkkaa hääpäivää lukkoon. Käytännön syistä emme pysty ainakaan vuoteen järjestämään juhlia. Mutta onneksi koskaan ei ole liian aikaista alkaa suunnitella, ja kerätä ideoita tärkeää päiväämme varten! Vuodenajasta olemme jo keskustelleet, ja päädyimme perinteisiin kesähäihin. 

Olen siinä mielessä onnekas morsian, että mieheni on ilmaissut kiinnostuksensa osallistua suunnitteluun. Herran kommentti oli "Tottakai haluan osallistua ja järjestää MEIDÄN häitä!", kun kyselin, että innostuuko tämä ollenkaan häiden järkkäilystä. Tuskinpa siis tulen hajoilemaan siihen, että miehen mielipide olisi aina vaan raivostuttava "ihan sama" häiden, ah niin ihanista ja tärkeistä, yksityiskohdista.

Luojan kiitos meillä muutenkin menee monissa asioissa maut niin hyvin yhteen, että uskon onnistuvamme saamaan aikaan molempien (ja samalla yhteisen) näköisen hääjuhlan. 

Yksi asia on kuitenkin jo varma. Nimittäin se, että sekä minä että mieheni toivomme häistämme rentoja. Olemme valmiita joustamaan hääpaikkamme upeudesta ja harmonisuudesta, jotta tunnelma olisi vapautuneempi. Toisin sanoen; haluamme ehdottomasti ostaa omat juomamme häihin. En tietenkään toivo vieraidemme olevan änkyräkännissä, mutta täällä Suomessa muutama viinilasillinen vapauttaa kummasti tunnelmaa.

Kuva Googlen kuvahausta 

Tottakai olisi myös mukava bilettää yöhön asti rakkaiden ystävien ja sukulaisten kanssa ilman, että vieraiden täytyisi itse kustantaa iloliemiään.

Muuten, olen ihan toivottoman käsi blogin ulkoasun suhteen. Ehkäpä vielä jonain päivänä opin tekemään blogista hieman enemmän itseni näköisen.

3... 2... 1... START!

Allekirjoittaneen pää on niin täynnä kaikkea hääaiheista hömpötystä, että ajattelin perustaa oman blogin, jonne saan kaikki ideat talteen. Näin ei ole pelkoa siitä, että jotain kivaa pääsee unohtumaan. :)